Kun ihmisillä on paljon epävarmuutta tulevaisuudesta, tarvitaan entistä enemmän tulevaisuudenuskon vahvistamista. Haasteidenkin keskellä on suosittava rohkaisevaa puhetta tulevaisuudesta, annettava oikeaa tietoa myös mahdollisuuksista ja vahvistettava kykyä kuvitella toivottuja tulevaisuuksia. Tarvitaan innostava visio, koska se lisää motivaatiota, parantaa muutosjoustavuutta ja lisää sitoutumista.
Useissa tutkimuksissa on todettu, että jos tulevaisuudesta ei kommunikoida tai siitä kommunikoidaan epäselvästi, työntekijät oireilevat. Oireilu ilmenee uupumuksena, huolena ja ahdistuksena, millä on suora vaikutus organisaation suorituskykyyn ja tuottavuuteen. Joskus epämääräistä tulevaisuuden näkymää verrataan jopa löyhässä hirressä roikkumiseen tai siihen, että asioissa edetään pussi päässä. On ymmärrettävää, että tällaisessa olotilassa ei virity luovuus eikä irtoa se paras työtehokaan.
On jopa parempi tietää tulevaisuudessa olevat vaikeudet kuin olla tietämätön.
Sananlaskukin sanoo, että ei ole muuta pimeyttä kuin tietämättömyys. Tällä tarkoitetaan sitä, että kehityksen esteitä ei luo ulkoinen todellisuus vaan ihmisen sisäinen kokemus tulevaisuuden mahdollisuuksista tai niiden puuttumisesta. Tieto hälventää epätietoisuuden pimeyttä. Joskus johtaja voi ajatella, että uskottavuus syntyy kielteisen viestinnän kautta. Kuvitellaan, että etenkin haastavissa tilanteissa tarvitaan kovaa johtamista ja viestimistä ongelmien kautta. Ei uskalleta puhua rohkaisevasti tulevaisuudesta, koska ei voida olla täysin varmoja siitä, miten asiat etenevät. Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää viestiä, että me selviämme, vaikka ei siitä olisikaan tunteen tasolla sataprosenttisen varma. Tarvitsemme toivoa toimiaksemme toivon puolesta.
Tulevaisuudesta viestiminen voi parantaa suoritusta, tuottavuutta ja hyvinvointia. Valehteluun tai ylioptimismiin ei tarvitse sortua, vaan on rehellisesti muodostettava tilannekuva ja viestittävä myös vaikeista asioista avoimesti. Hyvin harvoin on kuitenkaan tilannetta, jossa ei ole mitään ulospääsyä. Onkin rohkeasti kyseenalaistettava omat ja työyhteisön uskomukset. Jos ajattelemme, että näin on pakko toimia tai emme voi tehdä muutakaan, on hyvä pysähtyä miettimään, onko tämä todellakin totta. Jos tunnelin päässä ei ole valoa, oletko katsonut toiseen suuntaan?
Johtajalla ei tarvitse olla kaikkia vastauksia. Kannattaa ottaa koko yhteisö mukaan pohtimaan tulevaisuutta. Yhdessä on mahdollista löytää polku uusien mahdollisuuksien äärelle. Vaikka minun avullani. Johtamisvalmennus
Kolumni julkaistu Itäväylässä tammikuussa, 2025