Ei ole ilmaisia ämpäreitä – taidetta, dialogia ja uusia lauluja maaseudun tulevaisuudesta (2026)
Ei ole ilmaisia ämpäreitä oli Tiina Heikan kesällä 2026 Porlammilla toteuttama yhteiskunnallinen taide- ja dialogiteos. Se kokosi ihmisiä maaseudun, maatalouden, ruoantuotannon, ympäristön ja suomalaisen tulevaisuuden kysymysten äärelle.
Teoksessa yhdistyivät tilataide, videot, musiikki, ihmisten omat muistot sekä aidot kohtaamiset. Se ei tarjonnut valmiita vastauksia, vaan kutsui pysähtymään, kuuntelemaan ja tarkastelemaan maaseudun tulevaisuutta erilaisten kokemusten ja näkökulmien kautta. Lähtökohtana oli ajatus siitä, että maaseutu ei ole vain paikka tai elinkeino, vaan tärkeä osa suomalaista identiteettiä, kulttuuria, huoltovarmuutta ja tulevaisuutta.
Teoksen keskeisenä päämateriaalina olivat valkoiset melassiämpärit. Niistä rakentui konehalliin erilaisia installaatioita ja tulevaisuudenkuvia: ämpäreitä nähtiin esimerkiksi koulussa, vuoteessa ja osana ihmisten arkista elämää. Ajatus teoksen taustalla kiteytyi kysymykseen: Kun arvostamme ilmaisia ämpäreitä ja muuta muovista tavaraa enemmän kuin maaseutua, maataloutta ja ruoantuotantoa – ja samalla syömme mikromuovia – tuleeko meistä jonakin päivänä ämpäreitä?
Erityisesti kävijöitä puhuttelivat ämpäreistä rakennettu kattokruunu sekä seinä, jolle oli asetettu 96 ämpärinkantta. Kansien määrä kuvasi sitä, kuinka monta maatilaa Suomessa lopettaa toimintansa yhden kuukauden aikana.
Teos oli osallistava. Hilda Käkikosken koulun oppilaiden piirrokset heidän näkemyksistään maaseudun tulevaisuudesta olivat osa kokonaisuutta. Kävijät saivat pysähtyä omien maaseutumuistojensa äärelle, kirjoittaa niitä seinälle sekä maalata tai piirtää, mitä maaseutu heille merkitsee. Teoksen yhteydessä järjestettiin myös pienempiä dialogeja ja lasten luovuuspaja.
Suuri dialogi maaseudun ja maatalouden tulevaisuudesta
Teoksen avasi suuri dialogikeskustelu suomalaisen maaseudun ja maataloustuotannon tulevaisuudesta. Dialogin tavoitteena ei ollut väitellä tai löytää yhtä oikeaa vastausta, vaan lisätä ymmärrystä erilaisten ihmisten, kokemusten ja näkökulmien välillä.
Dialogiin osallistuivat:
- Aleksis Kyrö, maatalousyrittäjä ja MTK:n johtokunnan jäsen
- Antonia Husberg, neuvotteleva virkamies ja pääsihteeri, maa- ja metsätalousministeriö
- Emilia Vähämartti, vt. toimitusjohtaja, Porlammin meijeri
- Hanna Mattila, erityisasiantuntija, Uudenmaan liitto
- Kati Partanen, lehtori ja maatalousyrittäjä
- Kuisma Niemelä, Senior Advisor
- Noora Fagerström, yrittäjä ja kansanedustaja
- Pete Lattu, näyttelijä
- PommiHenkka eli Henri Kiviniemi, tehosteräjäyttäjä ja luomuviljelijä
- Robert Jordas, puutarhuri ja näyttelijä, Robbe’s Lilla Trädgård
- Saila Rosas, toimitusjohtaja, OP Salpa
- Tiina Perämäki, elinvoimapäällikkö, Virtain kaupunki
Suuren dialogin lisäksi teoksen yhteydessä järjestettiin kaikille avoimia pienempiä dialogeja maaseudun merkityksestä sekä luottamuksellinen piirikeskustelu. Kohtaamisissa tarkasteltiin maaseutua tunteiden, kokemusten, työn, ympäristön, talouden, kulttuurin ja ihmisyyden näkökulmista.
Maatalouden muutosta käsittelevä video
Yksi teoksen keskeisistä osista oli puolitoistatuntinen video, jossa maaseudun ja maatalouden tilannetta tarkasteltiin henkilökohtaisten kokemusten kautta. Videolla esiintyivät:
- Susan Partanen, entinen karjatilallinen Pielavedeltä
- Satu Hardén ja Ari Vappula, entiset viljelijät ja nykyiset vaatekauppiaat Orimattilasta
- Essi Ruuskanen, uudistavan maatalouden Tuiskula Farmilta Siuntiosta
Videolla kuuluivat sekä maataloudesta luopuneiden että uudenlaista maataloutta rakentavien ihmisten äänet. Tarinat tekivät näkyviksi maatalouden muutoksen, siihen liittyvät vaikeat ratkaisut sekä tulevaisuuteen suuntautuvan työn.
Kaksitoista uutta laulua maaseudusta
Teos huipentui biisileiriin, jonka aluksi lauluntekijät tutustuivat taideteokseen ja sen herättämiin ajatuksiin. Parin päivän aikana syntyi 12 uutta maaseutua käsittelevää kappaletta. Laulut esitettiin päätöskonsertissa konehallissa, keskellä taideteosta. Konsertti keräsi paikalle noin 50 kuulijaa.
Kaikkiaan teokseen tutustui yli 200 kävijää. Palaute oli erittäin myönteistä, ja erityisesti kiitosta sai teoksen kyky pysäyttää, koskettaa ja herättää ajattelemaan. Teos ja sen yhteydessä järjestetyt dialogit näkyivät useissa alueen medioissa.
Ei ole ilmaisia ämpäreitä osoitti, kuinka taide, dialogi ja musiikki voivat avata uusia tapoja käsitellä vaikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä sekä rakentaa ymmärrystä erilaisten ihmisten ja näkökulmien välille.
Taideprojektia tuki Keskitien Säätiö, jonka tavoitteena on edistää maaseudun ja kaupunkien välistä ymmärrystä ja sovinnollista yhteistyötä sekä vahvistaa yhteiskunnallista vuoropuhelua.
