Monessa organisaatiossa on johtamisvelkaa. Ja kun sitä velkaa alkaa kuittaamaan pois, niin kuittailua riittää. Sanonkin yleensä, että isien pahat teot todellakin kostetaan heidän pojilleen. Eli pitkän johtamattomuuskauden jälkeen, kun joku tarttuu siihen talikkoon ja alkaa oikeasti pöyhiä organisaatiota ja johtaa, niin saa sen kyllä tuntea nahoissaan.
Pitkään jatkuneet väärät toimintamallit kun aletaan laittaa kuriin tai esimerkiksi aletaankin vastuuttaa henkilöstöä uudella tavalla, niin harvoin erilaista johtamista otetaan ilolla vastaan. Se johtaja on henkilöstökyselyiden tikanheiton tähtäimessä ja kahvipöytien veetuilun kohteena. Aseena uutta johtamista vastaan voi toimia passivoituminen tai ärhäköityminen – usein aika lapsenomainenkin tunnekäyttäytyminen.
Tällöin on hyvä tiedostaa johtamisvelan määrä ja ajatella, että oikeastaan ihmiset ovat vain aiemman organisaation ja johtamattomuuden uhreja. He ovat toimineet juuri niin kuin on ollut (hiljaisesti) sallittua toimia. Eivät he ole muusta tienneet ja joku on varmasti myös käyttänyt tilaisuutta hyväkseen.
Oman kokemukseni perusteella sitkeällä työllä johtamisvelka kuitenkin pikkuhiljaa pienenee ja uudenlaisen johtamiskulttuurin omaksuminen kasvaa. On vain siis jatkettava määrätietoisesti ja empaattisesti eteenpäin. Joku voi äänestää jaloillaan, mutta se ei ole peruste sallia poikkeamia tasavertaiseen kohteluun. Reilusti ja tasapuolisesti ihmisiä kohdellen vain eteenpäin – rohkeasti johtaen. Kyllä se siitä, kuten sanotaan.
Johtamaton organisaatio on kuin lumihiutale tuulten armoilla. Ei se tee pysyvää muutosta maisemaan.
Tukea johtamiseen voit saada työnohjauksesta Työnohjaus työssä ja johtamisessa tai johtamisvalmennuksesta Johtamisvalmennus.