Kategoria: Yleinen

Tämä on johtamisvalmennus muutoksen keskellä toimiville. Kehität resilienssiä, motivointitaitoja ja omaa johtajuuspolkuasi. Keskeneräisen johtamisen valmennuksen ryhmä on taas starttaamassa.

Keskeneräisen johtamisen valmennus on saanut osallistujilta kiitosta erityisesti sen inhimillisestä ja sallivasta lähestymistavasta. Valmennusta kuvataan tilana, jossa voi turvallisesti olla keskeneräinen yhdessä muiden kanssa – ilman suorittamista tai yksin jäämisen tunnetta. Jo ensimmäisessä tapaamisessa syntyy luottamus osallistujien välille, ja avoin, yhdenvertainen vuoropuhelu mahdollistaa myös vaikeiden teemojen käsittelyn.

Valmennus tarjoaa oivalluksia, vaihtoehtoisia näkökulmia omaan ajatteluun sekä konkreettisia välineitä johtamisen ja jaksamisen tueksi. Kokonaisuus on taitavasti fasilitoitu, aiheet innostavia ja ilmapiiri lämmin – valmennukseen on yksinkertaisesti aina kiva tulla. Tiinan lempeä, kokemukseen nojaava ote ja kyky luoda turvallinen tila saavat erityistä kiitosta. Monelle valmennus on ollut henkireikä haastavassa työtilanteessa sekä pysähtymisen paikka oman johtajuuden reflektointiin – oppeja on viety suoraan arkeen ja jaettu eteenpäin omissa työyhteisöissä.

Lue lisää: Keskeneräisen johtamisen valmennus

Tai hae suoraan mukaan lähettämällä minulle sähköpostia tiina.heikka(at)tiinaheikka.fi tai ota yhteyttä lomakkeella http://yhteydenottopyyntö

Monessa organisaatiossa on johtamisvelkaa. Ja kun sitä velkaa alkaa kuittaamaan pois, niin kuittailua riittää. Sanonkin yleensä, että isien pahat teot todellakin kostetaan heidän pojilleen. Eli pitkän johtamattomuuskauden jälkeen, kun joku tarttuu siihen talikkoon ja alkaa oikeasti pöyhiä organisaatiota ja johtaa, niin saa sen kyllä tuntea nahoissaan.

Pitkään jatkuneet väärät toimintamallit kun aletaan laittaa kuriin tai esimerkiksi aletaankin vastuuttaa henkilöstöä uudella tavalla, niin harvoin erilaista johtamista otetaan ilolla vastaan. Se johtaja on henkilöstökyselyiden tikanheiton tähtäimessä ja kahvipöytien veetuilun kohteena. Aseena uutta johtamista vastaan voi toimia passivoituminen tai ärhäköityminen – usein aika lapsenomainenkin tunnekäyttäytyminen.

Tällöin on hyvä tiedostaa johtamisvelan määrä ja ajatella, että oikeastaan ihmiset ovat vain aiemman organisaation ja johtamattomuuden uhreja. He ovat toimineet juuri niin kuin on ollut (hiljaisesti) sallittua toimia. Eivät he ole muusta tienneet ja joku on varmasti myös käyttänyt tilaisuutta hyväkseen.

Oman kokemukseni perusteella sitkeällä työllä johtamisvelka kuitenkin pikkuhiljaa pienenee ja uudenlaisen johtamiskulttuurin omaksuminen kasvaa. On vain siis jatkettava määrätietoisesti ja empaattisesti eteenpäin. Joku voi äänestää jaloillaan, mutta se ei ole peruste sallia poikkeamia tasavertaiseen kohteluun. Reilusti ja tasapuolisesti ihmisiä kohdellen vain eteenpäin – rohkeasti johtaen. Kyllä se siitä, kuten sanotaan.

Johtamaton organisaatio on kuin lumihiutale tuulten armoilla. Ei se tee pysyvää muutosta maisemaan.

Tukea johtamiseen voit saada työnohjauksesta Työnohjaus työssä ja johtamisessa tai johtamisvalmennuksesta Johtamisvalmennus.

Viime kuukausina olen törmännyt yllättävään ilmiöön eri organisaatioissa: viestinnän kieltämiseen. Erikoista eikö vain?
Muutostilanteissa on yhä tavallisempaa, että organisaatioissa ohjeistetaan esihenkilöitä olemaan viestimättä henkilöstölle ja rajataan rajustikin viestintävastuut vain jollekin taholle. Ymmärrän kyllä keskitetyn kriisiviestinnän tarpeen, mutta tavallisissa muutostilanteissa tai esimerkiksi yt-neuvottelujen aikana tämä lähestymistapa on haitallinen. Juuri silloin, kun epävarmuus on suurimmillaan, tulisi viestintää lisätä. Etenkin tarvitaan vuorovaikutteista ja dialogista viestintää.

Viestinnän kieltäminen rampauttaa organisaation

Viestintä ei ole erillinen osa johtamista – se on johtamista.
Jos viestintä kielletään tai rajataan pois esihenkilötyöstä, johtaminen rampautuu.
Jos henkilöstöltä evätään tieto ja mahdollisuus tulla kuulluksi, työyhteisö rampautuu.

Hyvä muutosviestintä ei tarkoita pelkkää tiedottamista, vaan jatkuvaa vuoropuhelua, kysymysten sallimista ja epävarmuuden sanoittamista. Silloin syntyy luottamusta ja yhteistä ymmärrystä, jotka ovat edellytys työn sujuvuudelle ja sitoutumiselle. Niiden kautta myös muutos menee helpommin eteenpäin.

Tulevaisuudentutkimus osoittaa, että tulevaisuudesta viestiminen parantaa sekä organisaatioiden suorituskykyä että henkilöstön hyvinvointia. Kun tulevaisuudesta ei puhuta tai viestintä on epäselvää, työntekijät alkavat oireilla ja syntyy uupumusta, huolta ja ahdistusta. Näillä on suora yhteys tuottavuuden laskuun.

Kuten esimerkiksi tulevaisuusmuotoilija Minna Koskelo on kirjassaan todennut, tulevaisuuden tekeminen on ennen kaikkea kykyä kuvitella toivottuja tulevaisuuksia. Kun johtaja uskaltaa puhua tulevaisuudesta, hän sytyttää toivoa ja toimintakykyä. https://minnakoskelo.fi/

Johtajan tehtävä on kantaa soihtua – ei sammuttaa sitä

Epävarmuuden keskellä ihmiset tarvitsevat enemmän kuin koskaan rohkaisevaa puhetta tulevaisuudesta. He tarvitsevat tietoa, kuuntelua ja merkityksen rakentamista.
Johtajan tehtävä on kantaa soihtua, ei sammuttaa muiden valoa.

Katso täältä esim. muutosjohtamisen valmennukseni Muutosjohtamisen valmennus tai tilaa minut puhumaan vuorovaikutuksesta Keynote-puhuja – ei kielletä vaan kannustetaan dialogiin.

Sain ajatuksen luottamushenkilöiden dialogisesta johtamisvalmennuksesta jo muutama vuosi sitten. Olin uusien valtuutettujen johtamiskoulutuksessa ja yksi heistä sanoi ääneen jotain, mikä jäi soimaan mieleeni:

“Mä en nyt oikein ymmärrä, mut on tänne vaan vaaleilla valittu valtuutetuksi ja nyt mä olenkin joku johtaja?”

Tämä kiteytti kaiken. Moni luottamushenkilö ei tule ajatelleeksi, että poliittinen tehtävä on myös johtamistehtävä. Ja miksi tulisikaan – eihän sitä useinkaan kukaan siitä käsin ajattele.

Miksi pelkkä hallinnon opettelu ei riitä

Perinteisissä koulutuksissa käydään läpi kunnan hallintoa, taloutta ja päätöksentekoa. Tärkeää asiaa, mutta… kunnan menestyksen ratkaisee lopulta se, miten ihmiset tulevat toimeen ja osaavat keskustella keskenään.

Olen itse ollut kunnanjohtajana ja nähnyt läheltä, miten valtavan suuri merkitys on sillä, miten päätöksiä valmistellaan ja millainen tunnelma kokouksissa on. Jos keskustelu on luottamuksellista ja kuuntelevaa sekä yhteistyö toimii poliittisen ja operatiivisen johdon välillä, syntyy parempia päätöksiä ja vähemmän turhaa vastakkainasettelua.

Siksi syntyi dialoginen valmennus

Halusin tehdä koulutuksen, jossa ei vain opetella faktoja, vaan harjoitellaan myös niitä metataitoja, joita hyvä päätöksenteko vaatii: kuuntelemista, kuulemista, tunteiden säätelyä, rakentavaa keskustelua ja yhteiseen päätökseen sitoutumista.

Dialoginen johtamisvalmennus sisältää toki myös hallinnon ja talouden perusteet, mutta ne nivoutuvat yhteen keskustelun, luottamuksen ja yhteisen johtamisen kanssa.

Ja nyt voin ilokseni todeta – tämä ajattelu toimii!

Olen saanut paljon myönteistä palautetta osallistujilta, ja se on ollut sydäntä lämmittävää:

“Kiitos eilisestä illasta. Oli mahtavaa keskittyä hiljaisessa tilassa yhteen ainoaan asiaan. Oli aivan meditatiivinen hetki.”

“Oikeastaan vasta näin jälkikäteen ymmärtää, miten omalla metodillasi vedit kaikki keskeiset kunnallishallinnon pääperiaatteet. Ja tunneälykkyytesi ei jäänyt huomaamatta keneltäkään.”

Moni on sanonut, että vasta valmennuksen jälkeen on alkanut ymmärtää, miten iso merkitys dialogilla on päätöksenteon sujuvuudessa ja miten se näkyy myös kuntalaisten suuntaan.

Lopulta kyse on ihmisyydestä

Kun luottamushenkilöt ja viranhaltijat pystyvät puhumaan asioista avoimesti ja kunnioittavasti, syntyy luottamusta. Ja luottamuksen varaan voi rakentaa melkein mitä vain – myös vaikeita päätöksiä. Tänä haastavana talouden aikana, on erityinen tarve hyvälle keskustelukulttuurille ja sitoutumiselle päätöksiin.

Lue lisää: Luottamushenkilöiden johtamisvalmennus

Jos te haluatte kunnassa tai hyvinvointialueella vahvistaa yhteistyön kulttuuria, autan mielelläni. Koulutus räätälöidään aina teidän tarpeisiinne. Lupaan, että keskustelu on sekä napakkaa että lämminhenkistä.

📧 [email protected]
📞 044 720 868

Taika on ihmisten välisissä suhteissa

Meillä ei kyllä yhtään kohtaa kemiat, sanotaan yleensä silloin, kun tuntuu, että ei vaan löydä hyvää vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa. Yleensä tässä pyritään ulkoistamaan vastuu omasta toiminnasta ja syytetään jotakin ilmassa leijuvaa, mystistä kemiaa, johon ei voi vaikuttaa. Joskus annetaan jopa ymmärtää, että vika on enemmänkin siinä toisessa osapuolessa, joka ei vaan osaa vuorovaikuttaa, kuten minä haluaisin.

Kemiasta puhuminen on tapa olla ottamatta vastuuta ja haluttomuutta oikeasti ymmärtää toisen osapuolen ajatuksia. Ymmärrystä lisäämällä niin sanottu kemiakin lisääntyy. Kun luovumme ennakkoasenteistamme, löytyy yleensä jotakin yhteistäkin. Ainakin voi löytyä kiinnostus samanlaisiin tai uusiin asioihin. Terveen uteliaalla asenteella suhteessa muihin ihmisiin pärjää jo todella pitkälle vuorovaikutuksen mutkapoluilla.

Muistan elävästi, kun menin vuosikymmeniä sitten erään ystäväni tupaantuliaisiin, jossa oli paljon minulle vieraita ihmisiä, jotka puhuivat paljon minulle vieraista asioista. Liikuin siihen aikaan lähinnä autoharrastusporukoissa ja tein aika rennolla otteella toimittajan töitä. Vieraissa oli talouspuolen osaajia ja ehkä voisin sanoa hipstereitä, vaikka siihen aikaan sana ei vielä ollutkaan käytössä. Kauluspaitojen keskellä mun t-paita ja nahkarotsi -vaatetuskin vaikutti epäsopivalta. Tuli tunne: mä en kuulu joukkoon. Ja kun tuli tämä tunne, tuli samalla myös ajatus, että mä en ole tänne riittävän hyvä.

Rohkaisin kuitenkin itseni ja istuuduin jengin keskelle kiinnostuneena kuuntelemaan ja nyökkäilin sujuvasti oikeissa kohdissa. Kunnes eräs osallistujista sanoi sivumennen, että vanhemmillani on sikatila. Siihen totesinkin, että oi että, possut on kyllä ihania. Olihan itsellänikin työkokemusta sikalasta. Pian aloimmekin puhua siitä, miten älykäs eläin sika on ja keskustelemaan ylipäätään sianhoidosta. Keskustelu levisi kaikkien vieraiden keskuuteen ja pian olinkin porukan kiinnostavin tyyppi, kun pystyin kertomaan tarinoita sikojen sielunelämästä. Myönnettäköön, että tänä päivänä sikatalouskeskustelu voisi saada paljon enemmän vastakkainasettelua sisältävän muodon, mutta tuolloin pystyimme keskustelemaan tästä monelle aivan uppo-oudosta asiasta hyvässä hengessä.  Ilta oli todella kiva.

Pidän tätä tarinaa usein itselläni mielessä, kun päädyn tilanteisiin, joissa koen, että meiltä puutuu kemia tai joku muu yhteinen nimittäjä. Kun avoimin mielin suhtaudumme toisiimme ja haluamme oppia siitä, mitkä asiat toiselle ovat tärkeitä, pääsemme varmasti hyvän vuorovaikutuksen alkuun. Työyhteisömme täyttyvät uskomuksista siitä, miten asioita pitää tehdä ja mitkä asiat ovat tärkeitä. Näkemykset ovat yleensä ristiriitaisia. Ihan kuten kotonakin: kyllähän minä tiedän, miten tiskikone täytetään parhaiten.

Sen sijaan, että ajattelee ”hän on väärässä, koska ajattelee eri tavalla kuin minä”, ajattelisikin ”mielenkiintoista, hän ajattelee aivan eri tavalla kuin minä, mitähän voisin tästä oppia”.

Meillä on kaikilla oma näkemys siitä, mikä on tehokasta työskentelyä ja vaikkapa hyvää johtamista. Jokainen on oikeassa. Ehkäpä hyvän vuorovaikutuksen alku piilee siinä, että on halukas tutustumaan näihin eriäviin näkökulmiin. Sen sijaan, että ajattelee ”hän on väärässä, koska ajattelee eri tavalla kuin minä”, ajattelisikin ”mielenkiintoista, hän ajattelee aivan eri tavalla kuin minä, mitähän voisin tästä oppia”. Yhtä lailla voi ajatella: meillä ei kyllä yhtään kohtaa kemiat ja se on ihan mahtavaa.

Kun löydämme ymmärrystä toisiamme kohtaan, lisääntyy tila merkityksellisyyden kokemukselle ja ulkopuolisuuden tunteen vähenemiselle. Tämä vastaavasti lisää psykologista turvallisuutta, mikä antaa mahdollisuuden herkälle vuorovaikutukselle. Kun koemme olomme turvalliseksi, uskallamme myöntää omat virheemme ja osaamispuutteemme, nauraa yhdessä ja olla myös rakentavasti eri mieltä. Silloin ovat vuorovaikutuksen taikavoimat käynnissä.

Ps. Tiesitkö muuten, että sika on todella siisti ja herkkä eläin? Senkin sika, onkin oikeastaan aikamoinen kehu.

Olen puhumassa aiheesta HENRY ry:n webinaarissa 2.4.2025: Webinaari: Vuorovaikutuksen taikavoimaa – HENRY ry

Haluatko tukea ammatilliseen kasvuun ja hyvinvointiin työnohjauksessa? Tarjoan yksilö- ja ryhmätyönohjausta Etelä-Suomessa opiskelijahintaan – myös etäyhteyksin koko maassa! Työnohjaus auttaa löytämään uusia näkökulmia ja vahvistamaan itsetuntemusta, työssäjaksamista ja stressinhallintaa. Olen herättelevä ja osallistava työnohjaaja, joka käyttää luovia menetelmiä ja huumoria. Kiinnostuitko? Täytä hakemus helposti lomakkeella ja aloitetaan matka yhdessä!

Linkki lomakkeeseen: https://forms.office.com/e/8SCbDELAdv

Mitä työnohjaus on?

Työnohjaus on ammatillisen kehittymisen ja hyvinvoinnin tukemiseen tarkoitettu prosessi, jossa työntekijä tai työryhmä saa ohjausta omassa työssään kehittymiseen, työskentelytapojen tarkasteluun ja mahdollisiin työn haasteiden käsittelyyn. Työnohjaus on vuorovaikutuksellinen prosessi, jota työnohjaaja ohjaa.  Sen tarkoituksena on auttaa työntekijöitä reflektoimaan omaa työtään ja kehittämään työtapoja tavalla, joka tukee työssäjaksamista, stressinhallintataitoja ja ammatillista kasvua.

Työnohjausta voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmätyönohjauksena ja se voi olla hyödyllistä erityisesti vaativissa, ihmisläheisissä ammateissa, kuten sosiaali- ja terveysalalla, opetustyössä ja johtamisessa. Prosessin aikana työntekijät voivat tarkastella työssään kohtaamiaan tilanteita, kehittää itselleen sopivia toimintatapoja sekä saada tukea työhyvinvointiin.

Työnohjaus on säännöllisesti tapahtuva, luottamuksellinen prosessi, jonka tavoitteet määritellään yhteistyössä työntekijän/yhteisön, organisaation ja työnohjaajan kesken.

Minä työnohjaajana

Ihmisten auttaminen ja ohjaaminen heidät saavuttamaan omat tavoitteensa on minulle tärkeä sisäinen motivaattori. Suhtaudun työnohjaukseen matkana, jonka varrella kokeillaan erilaisia tapoja saavuttaa määränpää sekä opitaan samalla. Työnohjaajana olen inhimillinen, osallistava, herättelevä ja käytän myös huumoria sekä luovia menetelmiä työnohjauksen välineinä. Jo viitisentoista vuotta sitten suorittamani realiteettiterapiani sertifikaatti ohjaa näkemyksiäni. Ihmisten tarpeet ovat toiminnan taustalla ja tärkein asia ihmisen hyvinvoinnin taustalla ovat ihmissuhteet. Oma tapamme havainnoida maailmaa voi poiketa paljonkin muiden ajattelusta ja olennaista on oppia ymmärtämään erilaisia ajattelu- ja toimintamalleja. Uskon keskeneräisyyden voimaan. Meillä kaikilla on paljon opittavaa elämästä ja toisistamme.

Hinnoittelu (alennettu hinta)

Esihenkilöiden / johdon työnohjaus

Yksilö 87 € /60 min, 130 € /90min                 
Ryhmä 230 € /90 min

Työntekijän / työyhteisön työnohjaus

Yksilö 70 €/60 min, 105 €/90 min
Ryhmä 140 €/90 min

Em. hinnat sisältävät edestakaiset matkakustannukset 50 kilometrin säteellä Lapinjärven Porlammilta. Mikäli työnohjaus tapahtuu kauempana, hintoihin lisätään matkakorvaus 0,57 €/km.

Hintoihin lisätään kulloinkin voimassa oleva alv.

Työskentelen tällä hetkellä Etelä-Suomessa. Etäyhteyksin työskentely onnistuu koko Suomessa, mutta pääosin työnohjaus tapahtuu livenä. Työskentelen suomeksi.

Tarjoan talvella 2024-2025 työnohjausta yksilöille, ryhmille ja työyhteisöille opiskelijatyönohjaushinnoin opiskellessani Suomen Työnohjaajat ry:n (STORY) hyväksymäksi työnohjaajaksi.

Pääsääntöisesti työnohjaus on pitkäkestoinen prosessi, johon sitoudutaan pidemmäksi aikaa, yleensä 6-12 kk. Teen myös lyhyempiä ohjauksia, mutta minimissään ohjattavan on sitouduttava viiteen 90 minuutin työnohjaukseen.

Täytä lomake ja olen sinuun yhteydessä!

Linkki lomakkeeseen: https://forms.office.com/e/8SCbDELAdv

Törmäsin Talouselämän juttuun ostrakismista eli työyhteisön ulkopuolelle sulkemisesta ja olin, että jee, vihdoin tästä aletaan puhua. Yhteisön ulkopuolelle sulkeminen on väkivaltaa. Se on meidän tärkeimmän perustarpeemme uhmaamista ja syvälle ihmisyyteen menevää kiusaamista. Me ihmiset haluamme tuntea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Eniten onnellisuuteen vaikuttava asia ovat ihmissuhteet ja tärkein tarpeemme on kokea yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa. Kun suljemme ihmisen ulos työyhteisöstä, pahoinpitelemme häntä henkisesti ja vaikutukset voivat olla vakavia.

Kun kehitin Naurusavotta-valmennustani, kiinnitin huomiota etenkin naurun vaikutukseen työyhteisön eristävänä elementtinä. Jo pienellä naurahduksella voi sulkea jonkun yhteisön ulkopuolelle, osoittaa, että sinun mielipiteelläsi ei ole väliä tai että et kuulu tähän sisäpiiriin. Vaikka naurulla on lukuisia myönteisiä vaikutuksia työyhteisön yhteenkuuluvuudelle, se on myös voimakas ase.

Mä esitän omissa työyhteisötaitojen valmennuksissa erilaisia työyhteisöjen vuorovaikutustilanteita. Usein juuri sen tilanteen, miltä näyttää, kun kahvitunnilla eristetään joku työkaveri ulkopuolelle. Sen näkeminen vaikuttaa ihmisiin. Jokainen pystyy kuvittelemaan (tai moni meistä muistamaan) sen hetken, kun olemme jääneet ulos porukasta vaikkapa koulussa, juhlissa tai työpaikoilla. Näen osallistujien silmistä, että se kolahtaa. Olemmehan kaikki joskus sortuneet samaan ja sulkeneet jonkun yhteisömme ulkopuolelle. Olemmehan me kaikki joskus kokeneet sen tunteen, että ”noi ei tykkää musta”, ”en pääse mukaan porukkaan” tai ”mua ei kuunnella eikä arvosteta”.

Valmennuksissani kokeilemme myös ehdotusten tyrmäämistä. Ai, miten helppoa onkaan keksiä perusteita sille, miksi toisen ehdotukset ovat niin pöljiä. Mutta miltä se tuntuu ehdottajasta, siitä joka tulee tyrmätyksi? Yleisimmin osallistujat kertovat, että tuntui pahalta, epäarvostavalta ja tuli sellainen olo, että en kyllä enää ikinä ehdota mitään.

Naurulla johtaminen -podcastissa Outi Mäenpää kuvaili, että kun tyrmää toisen ihmisen idean, niin aivoteknisesti lyö toista. Se kannattaa pitää mielessä, ennen kuin sanoo ei eikä joo.

Eihän teidän työpaikalle ole hiipinyt ostrakismi? Se voi majailla rivien väleissä, pienissä katseissa, kommentoimattomissa viesteissä, lähes kuulumattomissa naurahduksissa. Piilossa, mutta ei jää huomaamatta sen kohteelta.

Ps. joku helpompi termi olis kyllä tällekin ollut ihan ok…. Ostrakismi…. oijoi.