Kuntien tiukkeneva talous on käynnistänyt useammassa kunnassa talouden tasapainotuksen toimenpiteet. Kun luvassa on ankeutta, vaaditaan erityisesti panostuksia yhteistyöhön ja kokonaisvaltaiseen talousajatteluun.
Tärkeää talouden tasapainotuksessa on tuottaa luotettavaa ja yhdenmukaista tietoa etenkin päätöksentekijöille. Viestinnän ja taloudellisten lukujen tulee olla avoimia ja johdonmukaisia. Painopiste talouden suunnittelussa on hyvä siirtää jo kehystämisvaiheeseen. Mikäli kehyksen laadinnan yhteydessä ei oteta jo huomioon tiedossa olevia muutoksia, vaan kehys laaditaan mallilla ”otetaan kaikesta 5 prosenttia pois”, ajaudutaan tilanteeseen, jossa kehyksen ja talousarvioehdotuksen välille muodostuu turhaan eroja, jotka voivat lisätä epäluottamusta päätöksentekoprosessiin. Epäluottamus hidastaa prosesseja ja lisää työtä. Päätösehdotuksia ei myös kannata tuoda pika-aikataululla puskista, vaan pikkuhiljaa silotella polku päätöksentekoon. Moni meistä sanoo varmuuden vuoksi ei, jos asia tulee liian nopeasti päätettäväksi. Isot talouden tasapainotukseen liittyvät päätökset vaativat aikaa ja huolellisen valmistelun. Salassa tai kiirehtien ei mitään saa maaliin. On tarjottava paljon tilaa keskustelulle ja kysymyksille.
Talouden tasapainotus tehdään yhdessä eli mukaan on otettava koko kunnan henkilöstö ja kaikki eri toimialat, jotta yhteinen ymmärrys talouden tilanteesta ja eri toimien vaikutuksista leviää koko organisaatioon.
Talouden tasapainotuksen voi kytkeä riskiarviointiin, jolloin päästään heti kiinni eri toimintojen priorisointiin ja luodaan yhteistä näkymää kunnan taloustilanteesta. Näin pystytään paremmin myös pohtimaan kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi palveluverkon muutoksissa on huomioitava vaikutukset kaikille toimialoille ja myös konserniin. Kun kunnan toiminnasta suurimman osan lohmaisee sivistystoimi ja lasten määrä on laskussa, on helppo päätellä, että monessa kunnassa pohditaan koulujen palveluverkon supistamista. On helppo ajatella, että koulun lakkauttaminen tuo säästöjä, mutta päätöksen kokonaistaloudelliset vaikutukset on laskettava tarkasti. Syntyykö todellisia säästöjä vai säästöjä vain paperilla?
Koulun lakkauttamisella on yleensä vaikutusta resurssien käyttöön paitsi sivistystoimen myös muiden toimialojen osalta. Mitkä ovat siis taloudelliset vaikutukset esimerkiksi opettaja- ja avustajaresurssiin, kiinteistönhoitoon, ruoka- ja siivouspalveluihin, aamu- ja iltapäivätoimintaan tai varhaiskasvatukseen? Entäpä tilat, pitääkö rakentaa uutta tai tehdä muita muutoksia, eikä pelkästään opetuksen tiloihin vaan esimerkiksi keittiöpuolelle? Entäpä olemassa olevan kiinteistön tuottamat vaikutukset. Saadaanko rakennus myytyä ja millä hintaa? Valitettavan usein kiinteistöjen tasearvot ovat korkeat eli vaikka saataisiinkin rakennus myytyä, syntyy tulokseen negatiivisesti vaikuttavaa alaskirjattavaa. Jos rakennusta ei saada myytyä tai purettua, kustannukset rullaavat edelleen eikä säästöjä synnykään samalla tavalla kuin ensin laskettiin. Vaikutuksia on mahdollisesti myös konsernitasolla yhtiöiden toimintaan. Esimerkiksi jos kunta vaikkapa säästää lämmityskustannuksissa, kunnan lämpöyhtiön tuotot laskevat. Pidemmälle katsottaessa voidaan nähdä vaikutuksia myös yhteisöveron puolelle, mikäli ratkaisuilla on yritysvaikutuksia. Joku voi myös valita toisen asuinkunnan sen jälkeen, kun oma lähikoulu on lakkautettu.
En ole mikään pienten kyläkoulujen puolustelija, mutta palveluverkkopäätökset pitäisi tehdä ensisijaisesti toiminnan perusteella ja toissijaisesti talouden perusteella.
Mikäli muutoksia tehdään taloudellisista syistä, on vaikutukset arvioitava kokonaisvaltaisesti koko konsernin tasolla. Kaiken kaikkiaan ajattelu pitäisi saada käännettyä siihen jiiriin, että toiminta ohjaisi taloutta eikä toisinpäin.
Talousosaamisen jalkauttaminen koko organisaatioon on talouden tasapainotuksen ykkösasioita. Se, joka käyttää rahaa, pitäisi olla myös se taho, joka budjetoi ja seuraa taloutta. Kaikilla kunnan johtavillakaan viranhaltijoilla ei ole hyvää talousosaamista. Syykin on aika yksinkertainen: tehtäviin on hakeuduttu oman toimialan osaamisen ja koulutuksen kautta. Kaikki johtajat eivät ole välttämättä saaneet kunnon kuntatalouden perehdytystä ja talousasioihin voidaan suhtautua jopa pelokkaasti. Tämä on ihan ymmärrettävää, koska meillä kaikilla on erilainen osaamisen työkalupakki. Ei kaikkien tarvitse olla jokaisen asian superosaajia. On tärkeää vahvistaa psykologisen turvallisuuden kulttuuria, jossa voi vielä kuudettakin kertaa kysyä, että mites ne poistot oikein menivätkään. Sama koskee myös poliittista päätöksentekijäpuolta. Mikäli haluaa, että joku sisäistää ja oppii vaikean kokonaisuuden, se pitää kuulla 17 kertaa. Siinä muistisääntö talousihmisille, vasta 18. kerralla voi odottaa, että olisi tapahtunut oppimista vaikeista talouden koukeroista.
Ymmärrystä tarvitaan vaikutuksista ja kokonaisuuksista, kun taloutta lähdetään justeeraamaan. Ymmärrystä tarvitaan myös siitä, että päätöksentekoon liittyy aina myös tunteita, joita ei tule sivuuttaa.
On vaikea tehdä vaikeita päätöksiä ja sen pitääkin tuntua vaikealta, jotta tietää olevansa sitoutunut kunnan toimintaan. Voidaan ajatella, että kova ammattilainen esittää kylmänviileästi vaikkapa sen koulun lakkauttamispäätöksen, mutta todellisuudessa ammattilainen osaa ymmärtää myös ne tunteet, joita näihin vaikeisiin päätöksiin liittyy. Kunnan palvelu on aina myös jotakin muuta kuin se palvelu itsessään. Kunnan palveluihin liitetään ajatuksia kunnan tai kylän elinvoimasta, yhteisöllisyydestä ja arjen toimivuudesta. Joskus kuulee, että arvioidaan poliitikkojen tehneen vääriä päätöksiä, kun eivät tehneet niin kuin faktat osoittivat. Niinpä juuri, osa päätöksenteon vaikutuksista ei näy laskelmissa ja siihen liittyy myös kunnallisen päätöksenteon hienous – voidaan arvioida muutakin kuin kovia lukuja. Koskaan emme voi elää rinnakkaistodellisuudessa ja nähdä, miten olisi käynyt, jos olisimmekin tehneet toisin.
Tehty päätös onkin aina paras päätös.
Jos rahat eivät kerta kaikkiaan riitä, on tehtävä muutoksia. Loputtomiin ei voida vain karsia palveluita ja myydä omaisuutta. Talouden tasapainotuksessa tarvitaan panostamista niihin asioihin, joilla voidaan lisätä elinvoimaa ja ihan konkreettisesti tulojakin. Eero Raittinen lauloi aikoinaan, että toivotaan toivotaan, mutta pelkällä toivolla ei elinvoimaa rakenneta vaan tarvitaan todellisuuteen pohjautuvia tekoja. Talouden tasapainotuksessa on hyvä kyseenalaistaa myös yhdessä hoetut mantrat ja varmistaa, että emme ole jääneet uskomuksiemme vangiksi. Jos joku sanoo, että ”kyllähän asia on näin”, on hyvä kysyä, onko se todella totta. Esimerkiksi tulevaisuudenkuvamme voivat olla aivan liian kapea-alaisia. Jos tunnelin päässä ei ole valoa, käänny ympäri, koska valo voi olla aivan toisessa suunnassa kuin mihin olet tottunut katsomaan.
Missä osaaminen talouden tasapainotukseen sitten lymyää? Siellä omassa organisaatiossa tietenkin.
Ulkopuolinen konsultti voi auttaa ymmärtämään taloustilannetta, antaa ratkaisuehdotuksia ja fasilitoida muutosta, mutta todellinen tieto löytyy kunnasta itsestään avoimen keskustelun, riskien arvioinnin ja yhteisen kokonaisvaltaisen talousajattelun kautta. Itse ratkaisujen etsiminen lisää myös sitoutumista päätöksentekoon ja päätösten toimeenpanoon.
Ajanpuute vaivaa monia organisaatioita, mutta kaiken säästämisen keskellä ei kannata säästää talousasioihin laitettavasta ajasta. Kannattaa panostaa talousosaamisen vahvistamiseen, talouden seurantaan, talousviestintään ja siihen yhteiseen dialogiin, jossa löydetään keinot jatkaa eteenpäin. Mukaan kannattaa ottaa myös kaikki muut sidosryhmät yrityksistä järjestöihin ja yksittäisiin kuntalaisiin. Jokaisesta kunnasta löytyy osaamista ja ideoita, jotka kannattaa ottaa hyötykäyttöön. Ihmisiä ei kannata pelätä, he ovat yleensä hyvin viisaita, oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.
Tulevaisuuden uskon vahvistamisen kannalta pelkkä madonlukujen ränttääminen ei toimi, vaan tarvitaan myös ilon ja toivon aiheita, naurua ja myönteisyyttä.
Ilman tulevaisuuden uskoa loppuu jaksaminen ja yhteisen kunnan eteen työn tekeminen. Päätä ei voi kuitenkaan työntää pensaaseen, koska jonain päivänä laskut on maksettava. Usein talousasioissa isien pahat teot kostetaan pojille eli tulevat sukupolvet sitten korjaavat niitä virheitä, joita me tässä hetkessä teemme. Kiinteistönhoidon laiminlyönti, poistosuunnitelman muutokset, korkokikkailut ja muut talouden kommervenkit voivat säästää nyt, mutta ovat kalliita ratkaisuja tulevaisuudessa.
Vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelystä eli kriisikuntamenettelystä maalataan usein suurinta pelotetta talouden toimenpiteiden saamiseksi maaliin. Itse kuntajohtajana kriisikuntamenettelyn kokeneena voin kertoa, että menettely on mainettaan parempi. Usein sanotaan, että siinä sitten valtio päättää, mitä kunnassa tapahtuu, mutta todellisuudessa talouden tasapainotuksen suunnitelmat ja teot laaditaan kunnassa. Kunnan tehtävänä on keksiä keinot ja vakuuttaa menettelyn aikana, että näillä keinoilla kunta pärjää omillaan. Valtion porukka toimii hyvänä sparraajana ja kannustajana. Eli työt on joka tapauksessa itse tehtävä, miksei sitten ennemmin kuin myöhemmin?
Kun kaikki on tehty ja kaikki kivet käännetty, on myös oikein todeta, että nyt eivät omat voimat riittäneet. Siihen on kuitenkin pitkä mahdollisuuksien polku kuljettavana.
Mikäli haluat tasapainottaa taloutta yhteistyön ja osallistamisen kautta, voit pyytää minulta apua prosessiin. Autan teitä löytämään ratkaisunne.
